Koska kyseessä oli määräosa, ennen kaupantekoa meidän piti allekirjoittaa hallinnanjakosopimus. Hallinnanjakosopimusta ei tässä vaiheessa ollut olemassa, vaan ensimmäisinä ostajina tekisimme sen kantatilan perikunnan kanssa. Välittäjä kertoi kyseisen perikunnan olevan hyvin riitainen ja kehotti välttämään heitä. Ikävä kyllä emme olleet vielä olleet kyseisen välittäjän kanssa riittävästi tekemisissä että olisimme älynneet ottaa kaiken hänen puheensa rippusella suolaa. Opimme kyllä…

C on meidän, A on kantatila, B:n kautta kulkee meidän rasitetie

Meidän rasitetie tulisi  kulkemaan määräosa B kautta lähellä A ja B rajan lähellä. Halusimme määrittää tien paikan mahdollisimman tarkasti, jotta siitä ei jouduttaisi tulevaisuudessa riitelemään. (Räkäistä naurua.. kunpa olisimme tienneet muutaman seikan tässä vaiheessa). Välittäjä väitti meille päin naamaa että meidän etuna olisi jättää tien paikka mahdollisimman avoimeksi, jotta siitä voitaisiin sitten B osuuden kanssa sopia tarkemmin kunhan sen ostaja olisi varmistunut. Uskottavaa eikö totta?

Meidän etunahan olisi se, että tie tulee ”jyrkänteen” alle, että siitä tulee mahdollisimman halpa. Naapuri B:n etuna olisi se että tie olisi määräosan reunassa ja heidän rakennusalueensa siis pysyisi mahdollisimman isona. Mielestäni meidän intressimme olivat täysin ristiriidassa keskenään.

Säädimme välittäjän kanssa. Säädimme vielä lisää. Konsultoimme asianajajaa. Koko ajan B-osuuden ostaja muuttui (Minun laskujen mukaan niitä oli neljä, E:n muistikuvan mukaan viisi). Tapasimme yhdet ostajat.Kuulimme uusista ostajista. Kävimme pitkiä keskusteluita kolmannen ostajan kanssa.

Loppujen lopuksi olimme niin kypsiä, että olimme koko välittäjän ja hallinnanjakosopimuksen takia valmiita heittämään pyyhkeen kehään. Viimeisenä konstina ajattelimme nyt kuitenkin varmuuden vuoksi olla yhteydessä kantatilan perikuntaan. Ja hehän olivat todella miellyttäviä. Asiallisia ihmisiä, joiden kanssa pystyi keskustelemaan. Eikä ollenkaan riitaisia! Jätimme välittäjän pois kokonaan tästä hallinnanjakosopimuskeskustelusta ja keskityimme tuleviin naapureihin. Heidän ja meidän intressimme kohtasivat, hekin halusivat tien penkereen alle, sillä heidän öljysäiliönsä oli penkereen sisällä (C määräosan kohdalla) ja he pelkäsivät että jos pengerrystä kovasti myllättäisiin niin se voisi heilua ja vuotaa.

Löimme siis lukkoon hallinnanjakosopimuksen ja tien paikan. ”Rakennettava tie sijoittuu jyrkänteen alapuolelle liitteessä 2 kuvatulla tavalla. Myös A voi käyttää tätä tietä.”

tien paikka

Allekirjoitimme hallinanjakosopimuksen ja kauppakirjan perikunnan kanssa hyvässä hengessä. Toivottavasti paikalla ollut välittäjä oli äärimmäisen nolo saatuaan asiakirjat ensimmäisen kerran nenänsä alle vasta pankissa. Huonoin välittäjä mihin olen koskaan törmännyt. Risuja ja paljon!

Tällä välin B-osuuden ostaja oli jälleen vaihtunut. Ja tiesaaga naapurimme B:n kanssa oli alkanut…