Julkisivulautakunta

 

Julkisulautakunnasta tuli siis 11.2.2014 tälläinen viesti.

Kattomaailmaa tulisi rauhoittaa. Katon muuttamista pulpettikatoksi tulisi tutkia. Julkisivuissa liikaa aiheita, suunnitelmia tulisi selkeyttää.

Mitäköhän tuo selkeyttäminen lienee käytännössä?

Tilannehuumoria

Odottelemme vieläkin kommentteja julkisivulautakunnasta.

Sitä odotellessa twiittaus Sochin hotelleista. Jos samallainen tilanne tulee vastaan meidän rakentamassa talossa, niin en kyllä tiedä itkettäisikö vai naurattaisi.

Todennäköisesti itkettäisi…

Risuja ja Ruusuja

Taas aika vierähti, niin ettei huomaakaan. Tämän blogihiljaisuuden takana on ollut paljon toimintaa. Olemme valinneet valvojan/vastaavan työnjohtajan, kilpailuttaneet ja tehneet muutamia hankintoja.

Yhtenä tärkeänä edistysaskeleena on se, että piirrustuksemme ovat julkisivulautakunnassa hyväksyttävänä. Katsotaan kuinka käy, kaikille viime aikoina rakentaneille naapureille on nipotettu talojen korkeudesta. Pidetään peukkuja!

Aloitan nyt myös Risuja ja Ruusuja osion. Minusta on kiva antaa julkisestikin kiitosta hyvästä palvelusta tai ammattitaidosta. Nyt haluankin ensimmäisenä kehua Suomen ylijäämävarastoa (www.ylijaama.fi) erinomaisesti palvelusta ja rakentajaystävällisesti hinnoitellusta tuotevalikoimasta. Tulemme varmasti käymään siellä tämän raksaprojektin aikana vielä muutaman kerran lisää.

tontti… tai siis määräosa osa 2

Olimme siis hämmentyneitä, yllättyneitä ja iloisia. Ja sanoimme tietenkin ottavamme sen. Varasimme heti ajan tapaamiseen tontille välittäjän kanssa

Niinpä eräänä kauniina talvipäivänä 2010 seisoimme naapurimääräosalla katsoen mahdollisesti omaa tulevaa kodinpaikkaamme. Tontti oli jaettu kolmeen osaan, kantaosassa (A) oli kaunis vaaleankeltainen puutalo ja sen puutarhassa oli kaksi määräosaa B ja C myynnissä. C oli meille varattu. Meidän määräosasta oli vaikea sanoa mitään, sitä kun peitti n. metrin mittainen lumikerros. Hieman epäilytti ostaa sikaa säkissä, mutta päätimme ottaa riskin.

Se kannatti. Kevään tultua lumen alta paljastui kaunis, lievästi viettävä tasainen alue.

Kantaosan rakennus jää kuvaajan selän taakse

Kantaosan rakennus jää kuvaajan selän taakse

tontin etsinnästä vielä

Muistui mieleeni vielä yksi hauska juttu tontinmetsästysajoilta.

Silloinkin kyseessä oli tontti Espoossa. Vaikutti hyvältä. Hinta ei todellakaan ollut korkeimmasta päästä ja alue vaikutti mukavalta. Rakennusoikeutta oli meille sopivasti. Vanha purettava talo tietenkin lisäisi hintaa, mutta tontti oli jaettu kahtia myyntiä varten, joten purkukustannukset tulisivat puoliksi.

Pyysimme välittäjää näyttämään tarkemmin paikkoja ja kertomaan muutenkin paikan päällä enemmän.

Kiertelimme tontilla: Ei paha, ei todellakaan paha. Eräs seikka kuitenkin herätti ihmetystä. Tontin takaosa oli aidoitettu vähintäänkin kaksimetrisellä aidalla. Kysyimme asiaa välittäjältä. Vastahakoisesti hän kertoi että aidan toisella puolella oli erään pahamaineisen moottoripyöräjengin kerhomaja.

Jos nyt ei sitten kuitenkaan tätä tonttia…

tontti… tai siis määräosa osa 1

Meidän tiemme maanomistajiksi oli pitkä. Kävimme ensimmäisen kerran kiertelemässä ja katsomassa myytäviä tontteja jo kymmenisen vuotta sitten. Mikään ei tuntunut meidän omalta (mekö muka nirsoja 🙂 ja välillä etsimisintomme hiipui. Elämäntilanteet muuttuivat, mutta jatkoimme tonttitilanteen seuraamista toisella silmällä.

2010 alkutalvella kävimme katsomassa Espoossa yhtä tonttia. Se ei vaikuttanut meille mieleiseltä, mutta lapset nukahtivat takapenkille sieltä lähtiessämme, joten lähdimme kiertelemään ympäriinsä. E halusi näyttää minulle yhden tontin, jonka olin tyrmännyt hinnan vuoksi. Siinä oli myynnissä kaksi määräosaa, joista parempi (ei tierasitetta) oli jo varattu. Kävimme tontilla ja se oli kyllä minunkin mielestäni todella mahtava. Totesimme kuitenkin että niin kovaan hintaan pitäisi saada kyllä se parempi määräosa, joka kaiken lisäksi rajautui kahdelta sivulta viheralueeseen. Molemmat määräosat olivat siis samanhintaiset. Päädyimme sitten siihen ratkaisuun että tämä parempi määräosa olisi meidän benchmarkimme. Jos löytäisimme jotain tämän tasoista maksimissaan tähän hintaan (ehdoton kipuraja), ostaisimme sen.

Kaksi päivää myöhemmin välittäjä,  jolle E oli jättänyt yhteystietonsa, soitti. Parempi määräosa olikin yllättäen vapautunut.

talosta haaveilua ja suunnittelua…

Alunperin toivoimme löytävämme jostain talovalmistajan sivuilta meille sopivan talon, mutta luovuimme ennenpitkää toivosta, koska mikään taloista ei kolahtanut oikein kumpaankaan. Tai jos kolahti, niin ratkaisu oli sellainen ettei sitä olisi voinut harkita meidän määrä-alalle. Totesimme siis tarvitsevamme arkkitehdin. Koska arkkitehdille on hyvä mennä edes jonkinlaisen käsityksen kanssa siitä mitä toivomme, alkoi E hahmottelemaan ruutupaperille sellaisia ratkaisuja, joista pidimme ja jotka meistä olisi luontevia meidän pitkulaiselle määrä-alalle.

Archdaily oli silloin päivittäisessä tutkinnassa.

Perusspeksit olivat tietenkin aika helppoja. Jokaiselle lapselle oma huone. E:lle työhuone (ihan pakollinen kaikkien mielenauhan takia). Vanhempien makkari. Keittiö. Kodinhoitohuone. Riittävä määrä vessoja ja kylpyhuoneita (vähintäänkin vessa per kerros). Sauna. Autokatos. Tekninen tila. Varastotilaa.

Ja sitten alkoikin se oikea pohdinta. Halutaanko tehdä yhteen vai kahteen tasoon? Kellarilla vai ilman? Korkeaa tilaa vai ei? Vanhempien makkari lähellä lasten makkareita ja/tai samassa kerroksessa vai ei? Keittö ja ruokatila olohuoneen yhteyteen vai ei?

Ilmeni erilaisia reunaehtoja. Minä halusin että riittävän iso kodinhoitohuone on lähellä makuuhuoneita, eikä mihinkään kellarin nurkkaan piilotettuna (pyykinpesu on riittävän tylsää ilman että sen siirtää.vielä hankalaan paikkaan). E halusi korkean huonekorkeuden. Minä halusin kuraeteisen järkevään paikkaan (ei siis pesutilan tai kodinhoitohuoneen yhteyteen. Paljaat, kosteanpuhtaat varpaat tai puhdas pyykki eivät ole yhteensopivia kuraeteisen kanssa). E piti funkistyylistä. Minä en. Minä pidin kaarevista muodoista. E ei. Minä en pitänyt nykytyylisistä kivitaloista, joissa on vaalea rappaus ja tumma katto. E piti isoista ikkunoista.

jne. jne.

Ja sitten se kaikkein tärkein reunaehto: mihin meillä olisi varaa?

Onneksi meillä ei ollut rakentamisen kanssa kiire. Kävimme läpi erittäin monta variaatiota taloista, joita E piirsi ruutupaperille. Joistain asioista pidimme, joistain emme. Monta kiivastakin keskustelua saatiin aikaan täysin hypoteettisesta talosta, jonka suunnitelmat todennäköisesti olivat ihan eri näköisiä kuukauden päästä E:n saatua uuden idean.Lopulta meille oli hioitunut pohja mistä pidimme. Pidimme siitä vielä puolen vuoden kuluttuakin. Pikkuhiljaa totesimme että juuri tälläisessä talossa me voisimme viihtyä. Viihtyä niin pitkään kuin mahdollista. Ja tämän pohjan kanssa menisimme juttelemaan arkkitehtien kanssa.

No niin…

Eli josko sitä aloittaisi tulevan talomme tarinan.

Olemme hankkineet määräosan tontista vuonna 2010. Rakennusoikeutta siihen on 200 m2. Tarkoituksenamme on rakentaa kivitalo, mielellään betonielementeistä, mutta katsotaan miten tarjouskilpailussa käy. Toiveenamme olisi aloittaa rakentaminen nyt alkavana kesänä.

Pyrin tässä pikkuhiljaa avaamaan kokemuksiamme rakentamisesta

nytkö jo raksaväsymystä

Puh. Miten muut bloginpitäjät kerkeävät/jaksavat päivittää blogejaan? Nyt kun olen ollut pari viikkoa yksin raksaamassa (huom. niin että 3 alle kouluikäistä lasta kotona lomalla), niin kun raksapäivän jälkeen illalla saan lapset nukkumaan niin viimeinen asia mitä haluan on ajatella on rakentaminen.

Lisää päivityksiä myöhemmin.

1 2 3